Aktiivisesti
kilpailevia valjakoita on noin 50 ja määrä
on kasvamassa. Mikäli on kiinnostunut lajista, kannattaa tulla
kilpailuihin seuraamaan, mitä kilpailuissa tapahtuu. Noviisi-
eli aloittelijaluokassa pääsee helposti alkuun, koska
niissä hyväksytään myös
harjoituskärryt ja valjaat. Näin ei vaadita suurta
rahallista panostusta, jotta pääsee kokeilemaan
lajia. Jos ja kun lajiin jää koukkuun ja siirtyy
vaikeampiin luokkiin, vaaditaan varusteiltakin enemmän.
Vauhdin noustessa kovaksi maratonilla, on jo turvallisuuskysymys,
että ajetaan kaksiakselisilla, tähän
tarkoitukseen tarkoitetuilla vaunuilla. Hevosen/ponin, kuskin, vaunujen
ja valjaiden lisäksi tarvitaan taitava groomi eli avustaja,
jonka tärkein tehtävä on tasapainottaa
vaunuja maastoesteillä. Hevosen tai ponin tulee olla
selväpäinen ja rohkea, ennemmin kuumahko kuin laiska.
Erilaisia hevosia ja poneja näkee valjakkoajossa paljon. On
erirotuisia poneja, lämminverisiä ravureita,
suomenhevosia, friisiläisiä, eniten kuitenkin taitaa
olla puoliverisiä. Yhteistä näille kaikille
on yleensä kuitenkin se, että myös hevoset
ovat hulluna lajiin. Poni- ja hevosvaljakoiden kuskin
alaikäraja on 14 vuotta, mutta jos ajetaan yleiseltä
liikenteeltä suljetulla alueella voi nuorempikin kuski
osallistua poniluokkaan.
Radan kokonaispituus on
vaikeissa luokissa n. 15-20
kilometriä. Meillä Suomessa
käytetään yleensä kolmen osuuden
maratonia. Ensin matkaosuuksista ajetaan A-osuus, jonka askellaji on
vapaa, käytännössä kuitenkin
yleensä ravi. Nopeus on 12-15 km/h. D-osuudella (pituus
yleensä noin kilometri) askellaji on käynti, nopeus
6-7 km/h. Käynnin jälkeen seuraa 10 minuutin tauko,
jossa eläinlääkäri tarkastaa
hevoset ja jos kaikki on kunnossa, valjakko saa jatkaa viimeiselle eli
E-osuudelle. Askellaji on jälleen vapaa, nopeus 11-14 km/h.
E-osuudella sijaitsevat estealueet,
joita on maksimissaan 8. Esteet
ovat kiinteitä rakennelmia, joissa on merkittyjä
portteja enintään 6 kappaletta yhtä
estettä kohden. Portit on merkitty aakkosin A-F, joita
valjakko kiertää
aakkosjärjestyksessä nopeasti valitsemiaan
teitä pitkin. Tarkoituksena on
päästä mahdollisimman nopeasti ulos
estealueelta, sillä jokainen siellä vietetty sekunti
tietää lisää
virhepisteitä. Estealueet voivat olla luonnollisia,
esimerkiksi koivikko tai niitä voidaan rakentaa. Ruotsissa
olen ajanut esteellä, jossa oli bensamittareita sekä
”autopesuri” harjoineen. Esteillä voi olla
jyrkkiäkin ylä- ja alamäkiä,
vettä, siltoja ym. Porteille on yleensä aina
myös helpompi vaihtoehto, kuten kenttäratsastuksen
maastokokeessa. Lisäksi helpoissa luokissa on
vähennetty ajettavien porttien
määrää.
Jokaiselle osuudelle on oma ihanneaikansa, joiden ylityksestä
tai alituksesta saa virhepisteitä. Lisäksi
virhepisteitä tulee siis estealueilla vietetystä
ajasta. Eläinlääkäri tarkastaa
hevoset maalissa ja seuraa niiden palautumista.
Kaikkien osakokeiden virhepisteet lasketaan lopuksi yhteen ja vähiten virheitä kerännyt on voittaja. Kokonaiskisan lisäksi valjakkoajossa palkitaan kaikki osakoevoittajat ja sijoittuneet. Mielestäni laji on erittäin mukaansatempaava ja mielenkiintoinen. Usean päivän ajan kestävä kilpailu kysyy hyviä hermoja ja pitkäjännitteisyyttä. Onnistunut tulos vaatii saumatonta yhteistyötä hevosen, kuskin ja groomin välillä.
Lisää tietoa
valjakkoajosta:
• SRL:n julkaisu: Valjakkoajo-opas
• Kilpailusäännöt IX Valjakkoajo
(SRL)
• www.valjakko.net
ALUSTAVAT KANSALLISET KILPAILUT
2005
7.-8.5 | Ypäjä |
21.-22.5. | Wiurila |
3.-5.6. | Harju |
1.-3.7. | Urjala |
10 –14.8 | Savijärvi/ SM |
2.-3.9. | Ypäjä, suomenhevoset |