Pakkaset paukkuivat viikonloppuna, mutta se ei menoa haitannut.

Ponikuski päätti perjantaina hieman uusia valjakkoaan ja vaihtoi poni pitkästä aikaa toisinpäin eli Niko siirtyi vasemmalle ja Iida oikealle puolelle puomia. Tuloksena oli pyjamabanaanit. Lämpöasteiden ollessa melkoisen paljon miinuksen puolella oli poneilla ajossa pyjamat eli hienot smurffinväriset loimet päällä. Banaani taas kuvaa parhaiten ponien suoruusastetta. Oikaisuyrityksiä kentällä hieman hankaloitti traktori, joka sai Nikon kierrokset korkealle. Vauhti oli melkoisen reipasta, kerrankin. Tosin sen etupään olisi voinut pitää myös maassa.. Lisää jännitystä ja melkoisen vaarallisen tilanteen aiheutti Iidan sisäpuolen kuolaimesta irronnut ohja. Vieläkään en käsitä miten tämä tapahtui, sillä solki oli ihan varmasti laitettu kiinni. Onneksi ponit pysähtyivät suhteellisen helposti ja Merita loikkasi ilmiömäisen nopeasti alas Coenin selästä ja pelasti tilanteen, joka olisi voinut päättyä huonosti. Siihen on olemassa syy, miksi vaunussa tulisi istua myös groomi.

Lauantaiaamuna takapihaton pikkupojat eli ’08 lauma vahvistettuna vuotta nuoremmalla pikku-Vihtorilla pääsivät hiekkaleikkien pariin maneesiin juoksemaan. Vauhtia riitti ja höyryt päästettiin pihalle ennen varsinaisia harjoituksia. Vihtori sai vielä mietiskellä maailman menoa, kun muut kaverit pääsivät kukin vuorollaan treenaamaan taas ajohevosen elämää. Hyvinhän tuo jo pojilta sujuu. Kuvassa Hessi Nöpi

Iltapäivän ohjelmaan kuului valjakkoajon aluevalmennukset. Valjakkovalmennuksissa ei tunneta pakkasrajoja, vaan varusteet ja harjoitukset valitaan sään mukaan. Kenttä oli aurattu valmennuksia varten ja pohja olikin mitä mainioin. Mainioita olivat myös karvanopat. Sitkeästi olin päättänyt olla luovuttamatta ja ponit oli edelleen ”väärinpäin”. Perjantain ylimääräiset hölmöilyt oli unohdettu ja eteenpäinpyrkimys sai kiitosta myös valmentajalta. Ajo kokonaisuudessaan helpottuu paljon, kun ei tarvitse huolehtia niin paljon vauhdista. Valmentajan mukaan ponit eivät ole koskaan aiemmin liikkuneet yhtä hyvässä muodossa. Ponit myös kulkivat huomattavasti suorempina kuin edellisenä päivänä, joten varsin mukava oli ajella. Tosin pakkanen oli pakottanut käteen ratsastusrukkaset ja ensimmäistä kertaa tuli ajettua valmennuksissa ratsuotteella. Rukkasista huolimatta sormet hieman kohmettuivat varpaista puhumattakaan.

Iltatallin jälkeen päätimme Kaijan kanssa toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. Tuumasta toimeen ja nappasimme tallin nurkalta pulkat ja kiipesimme pihattomäen päälle. Todistettavasti takapihatoilta pääsee sujuvasti ratsastuskentän paikkeille. Sunnuntaiaamuna Kaija yhdisti hyvin ja hyödyn. Ruokaämpärit kulkevat kätevästi pulkassa ylös ja työntekijä kiitää hevoset ruokittuaan pulkan kyydissä vikkelästi alas. Sen verran haastava mäki on puokin mutkan ja tallin kulman kurvin kanssa, että Kaijan pulkka joutui liian suureen sivuliirtoon tallin nurkalla, että kuski lensi kyydistä. Ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan toiminnan vaarallisuutta talliympäristössä, vakuutamme että voitte olla rauhallisin mielin. Reitti on aina varmistettu emmekä harrasta moista hupia, jos pihalla liikkuu hevosia.

Sunnuntaina karvanopat pääsivät liikenteeseen jo aamutuimaan. Kuski oli päättänyt vaihtaa rukkaset toisiin hanskoihin. Todella huono ajatus. Hanskat olivat liian liukkaat ja ohjat luisuivat koko ajan käsistä. Kyllä se vaan on niin, että varusteilla on merkitystä. Ponit kulkivat taas mukavasti, eivät ehkä niin hyvin kuin eilen, mutta nopat etenivät tahdikkaasti ja mukavassa muodossa.

Viikonlopun aikana myös nuoriso-osasto Muusa, Myytti ja Sicco esittelivät taitojaan. Tallin uusi asukas Timo eli vuonoruuna Geist Tyler sai pitkästä aikaa kuskikseen Heidin (joka on siis aikanaan valmistellut Timoa mm. oripäiville). Uudet aluevalmennettavat saivat arvokasta oppia mm. suunnista (vasen ei ole oikealla) sekä matemaattisista kuvioista (neliö, suorakaide vai suorakulmio, kas siinä pulma).

Ensi viikonloppuna harjoitukset ponien kanssa jatkuvat, toivottavasti kauan kaivatut ja vaivalla hankitut (kiitos Merita ja Kaisa) uudet kuolaimet ovat silloin jo saapuneet. Lisäksi ponikuskia saattaa nähdä muuallakin kuin vaunuissa (ja nyt ei puhuta pulkasta, vaikka sitäkin taitaa tulla taas käytettyä).

Soila

~~LINKBACK~~