Blogi tallin tapahtumista... ja vähän muustakin...

6.5. Ei se nyt vielä varso..

Takana jälleen yksi tapahtumarikas päivä. Aamutalli sujui rutiinilla ja aloimme valmistautumaan irtohypytyksiin. Hypytyksen alku hieman viivästyi, kun Tyyne päätti varsoa pari viikkoa etuajassa. Suloinen tammavarsa on ensimmäinen ruunikko Hessi-kasvatti. Ponikuski oli vielä aamulla tarkastellut tammaa ja sanonut kuuluisat sanat ”ei se vielä varso”. En sano enää ikinä. Kahdesti on varsa putkahtanut melko pian sanomisen jälkeen. Jälkeisten kanssa tarvittiin jälleen hieman eläinlääkärin apua, mutta tällä kertaa ne onneksi irtosivat kuitenkin suhteellisen nopeasti. Tyyne on kuitenkin vielä erityistarkkailussa.

Irtohypytys sujui hyvin, vaikka suurin osa varsoista olikin jostain syystä vetämättömiä ja suorastaan flegmaattisia. Päivän parhaaksi valittiin jälleen kerran Sami-poni. Minkäs sille voi, jos hyppy nyt vaan on hyvä ja poni osaa hoitaa hommansa. Ponien loistavia hyppykykyjä esitti myös Naksu. Myös pikkuori Nenä sai kehuja, se on vihdoin ja viimein löytänyt pitkät raajansa ja niiden ulottuvuudet. Vilppu-varsa oli myös mukana hyppelemässä. Hypyt sujuivat paremmin kuin viime kerralla, eteenpäinpyrkimystä vain saisi olla lisää.

Huomenna pitäisi uudenkin tulokkaan päästä tutustumaan ulkomaailmaan, jos sää vain on hieman suotuisampi kuin tänään. Rakeita tuli välillä ämpärikaupalla ja kerran jyrähti ukkonenkin oikein kunnolla. Parempaa säätä odotellessa…

Soila

~~LINKBACK~~

5.5. Töissä taas... kakutellen

Ponikuskilla alkoi ”kesäloma” eli koulu on tältä keväältä käyty (mitä nyt sellainen pikku opinnäytetyö on työn alla). Perinteiseen tapaan loma alkaa Hessillä töiden merkeissä. Tämän kuukauden viihdytän siis tallin väkeä täyspäiväisesti ennen kuin erikoistumisharjoittelu kutsuu kesäkuun alussa.

Päivän ohjelmassa oli tänään normaalien tallirutiinien lisäksi opetusta, niin ihmisten kuin hevostenkin. Ensimmäisenä ponikuskin opetukseen päätyivät kummivarsa Muusa omistajineen, teemana ohjasajo. Alkukiemuroiden jälkeen Muusa kulki oikein mainiosti, kääntyi kauniisti ja eteni hyvässä tahdissa.

Pikkuvarsat Nitro ja Nenä (eli Nyytti) kävivät kunnon harjauksessa, opiskelemassa suitsien ja kuolainten pitoa sekä hieman näyttelyharjoituksia viikonlopun näyttelyä varten. Hyvinhän se pojilta sujui, vaikka Nenä yrittikin vetää nenästä eli hieman temppuilla. Suoraan kun ei ole niin kiva kävellä, varsinkaan taluttajan määräämää tahtia.

Päivän kolmas opetustehtävä oli valjakkoajotunti, jossa Vahto, Stella ja Pläsi kuskeineen saivat groomeiksi omat opettajat. Ponikuskin vastuualueena on tietysti poni eli Stella. Sää ei oikein suosinut opetushetkeä, taivaalta alkoi vihmoa vettä kesken kaiken, mutta onneksi emme ole sokerista tehtyjä. Stella ja kuski Kaija ovat selvästi löytäneet yhteisen sävelen, sen verran mallikkaasti poni eteni. Tunnilla pyrimme saamaan Stellaa volteilla asettumaan ja taipumaan, mikä onnistui lopulta hyvin myös siihen vähän heikompaan ja vaikeampaankin suuntaan.

Opetustuokioiden välissä rakentelimme tämän vuoden agrologiharjoittelijan Kaijan kanssa irtohypytyskujaa huomista varten. Kuja valmistui lopulta noin kymmenen aikaan illalla. Valmistumisen myöhäiselle ajankohdalle on kirjaimellisesti hyvä syy, nimittäin kinuskikakku. Vahtokuski Kikka toi iloksemme kakun viime valjakkokisojen voiton kunniaksi, jota pääsimme nauttimaan iltatallin jälkeen. Kakku oli tietysti sävytetty hevosen väriseksi eli saimme maistella liinakkokakkua rusetteineen. Nyt tuli eräälle ponikuskille hieman paineita oman, ensimmäisen kansallisen sijoituksen velvoittaman kakun suhteen…

Petra alkaa klinikalla olla toipumaan päin ja kotiutuu näillä näkymin torstaina. Ähkyily oli onneksi nopeasti ohimenevä ja nyt on hoidettu vielä kohtutulehdusta.

Huomenna siis jälleen hyppyjä ja pomppuja.

Soila