Blogi tallin tapahtumista... ja vähän muustakin...

8.3. Aina ei voi voittaa

Kevään ensimmäiset aluekisat takana. Kisoissa nähtiin monia debyyttistartteja. Kilpailemassa oli niin ensikertalaisia nuoria hevosia kokeneilla kuskeilla kuin konkarihevosia uusilla ajureilla. Oli mukavaa nähdä joukossa tuttuja naamoja valjakkoleireiltä. Niin se vain on, että tämä laji vie mennessään ;) Nuoria hevosia nähtiin tänään niin kärryt perässä kuin varsinaisten luokkien jälkeen ohjasajossa. Tuli taas todettua, kuinka hyvä nuorten on saada kokemusta ”kisahumusta” tutussa ympäristössä.

Starttasimme ponien kanssa ensimmäistä kertaa vaativia luokkia aluetasolla, ensin koulua ja sitten tarkkuutta. Kisat olivat myös ensimmäiset uusien vaunujen kanssa. Suorituksiin jäi paljon parantamisen varaa. Verryttelyssä ponit tuntuivat melko hyviltä. Tosin heti alkuun pyysin groomia tarkastamaan, että Iida-poni ravaa puhtaasti, se kun tuntui jotenkin erilaiselta. Groomi totesi hetken tutkailtuaan, että ”ei siinä mitään vikaa ole, itse asiassa se näyttää tosi hyvältä eikä se ole koskaan ravannut noin hyvin”. ”Ontuminen” tulkittiin sitten odottamattomaksi lapojen liikkumiseksi ;) Verryttely lupasi siis ihan hyvää itse suoritusta ajatellen. Maneesissa ponit eivät sitten jostain syystä tahtoneet oikein liikkua eteenpäin. Ensimmäisellä voltilla Niko nakkeli niskojaan ja muutenkin vastusteli niin, että pelkäsin sen heittäneen kielen kuolaimen päälle, mikä oli tapahtunut eilisissä valmennuksissa. Matka kuitenkin jatkui ilman niskurointia, mikä lie sen sitten aiheuttanutkin. Rata meni muuten ihan ok, mutta kuten tuomarikommenteissakin lukee ”vähän enemmän terävyyttä”.

Tarkkuus meni hieman paremmin, tosin esiintyi pientä hakemista ja epätasaisuutta Nikon osalta. Tästä johtuen yksi pallo tuli alas. Lisäksi saimme yliaikaa, mikä ei yllättänyt, sillä tiedostin radan aikana melko hitaan tahdin. Siitä herääkin kysymys miksi en tehnyt asialle mitään… Ensi kerralla sitten paremmin!

3-vuotias welsh-ori Sami osallistui nuorten hevosten ohjasajotarkkuuteen ja suoriutuikin omistajansa kanssa hienosti. Eipä tiennyt pikku-Sami miten omistaja palkitsee loistavan suorituksen. Samista nimittäin tehtiin ruuna. Tallissa ensi viikon ohjelmaan kuuluu siis entisen orin letkutusta, taluttelua ja lohduttamista.

Soila (joka viettää aikaansa taas hetken opiskelujen parissa)

~~LINKBACK~~

7.3. Norsunpoikanen karkuteillä

Tämän päivän valmennukset eivät meidän osalta menneet ihan niin hyvin kuin eilen. Päivän teemana oli säädöt. Ensin säädettiin vetoliinojen pituus, ohjia tutkailtiin parikin kertaa ja puomiremmiäkin piti hieman pidentää. Myös kuski taisi välillä säätää jotain ihan omia reittejään ja volttien kokoakin voisi hieman miettiä tarkemmin.. Ei voi muuta kuin todeta, että yhdellä kädellä ajaminen vaatii vielä paljon paljon harjoitusta.

Vilppu kävi tänään pariinkin otteeseen ihmettelemässä elämää pihaton ulkopuolella. Ensin harjoiteltiin taas tallissa käytävällä kahta puolta kiinni olemista harjauksessa, joka sujuu jo hienosti. Vilpun kasvukäyrän seuraaminen jatkuu yhä, tämän päivän strategiset mitat olivat säkäkorkeus 147 cm ja lautasilta 149 cm. Omistan siis norsunpoikasen. Vilpulle esitettiin vieno toivomus kasvun hidastamisesta.. Sitten lähdettiin maneesiin jatkamaan talutusharjoituksia. Viime viikon opit tuntuivat olevan hyvin muistissa eikä tarkkuuskeilatkaan aiheuttaneet ihmettelyä. Kokeiltiin myös pari ravipyrähdystä tulevia näyttelyitä ajatellen. Niissä riittää vielä hiomista, sillä liikkuminen ravissa oli hieman nihkeää.

Iltapäivällä saatiin vihdoin ja viimein toteutettua kauan suunnitteilla ollut sisaruskuva. Vilppu haettiin siis uudestaan valokuvausta varten. Varsa malttoikin seistä kaunisti kuvattavana täysveli Virneen ja Liinu-emän kanssa. Kuvauspaikalta poistuminen ei sitten sujunutkaan yhtä hienosti. Vilpusta ohi ajava auto-traileri yhdistelmä oli vallan pelottava ja niin sitä sitten mentiin.. Tällä kertaa Vilppu esitti varsin lennokasta ravia ja ihan ilman pyyntöä. Johtuisiko kenties siitä, että varsalla ei ollut mitään turhaa taluttajaa narun päässä roikkumassa. Vilppu saatiin nopeasti kiinni ja matka jatkui. Kymmenen metriä. Ehkä kävelyvauhti oli Vilpusta liian hidas, kun kohti tallia piti taas edetä ravissa ja ehkä hieman laukassakin. Yksin on tylsä juosta, joten kiinniotossa ei ollut ongelmia. Kun omistaja kommentoi, että varsa sentään antaa hienosti kiinni, oli vastapuolen kommenttina, että voi sitä harjoitella muutenkin kuin päästämällä varsa juoksemaan vapaana pitkin pihoja ;) Tästä voidaan siis todeta, että Vilpun harjoitusohjelmaan kuuluu tulevaisuudessa paljon talutusharjoituksia ja uusiin, pelottaviin asioihin tutustumista.

Vas. Hessin Näyttelijätär s. -08 (Vahto - Vinha-Liinu), kesk. Vinha-Liinu (Vinha-Muisto - Iines), oik. Hessin Virne s. -05 (Vahto - Vinha-Liinu)

Valjaat on puunattu huomisia kisoja varten ja kouluratakin on jossain määrin hallinnassa. Harjoittelimme tänään myös logistiikka- ja hevosten sijoittelutaitoja. Viikonloppuna tallissa majoittuu valmennuksiin ja kisoihin osallistuvia hevosia ja tallijärjestelyissä on hieman pohdittavaa, kuka voi olla kenenkin vieressä jne. Kaikki on kuitenkin saatu majoitettua hyvin ja hevosten aamupalatarjoilutkin saatu sovittua. Aamulla on yksi vakiasukki vähemmän ruokittavana, sillä Poju lähti tänään kotia kohti.

Huomenna siis edessä tämän vuoden ensimmäiset aluekisat. Täytyy toivoa, että kuski muistaa radat, muuten takapenkiltä saattaa tulla hyvinkin tulikivenkatkuista palautetta. Jännittävin päivä taitaa olla edessä welsh-ori Samilla. Siitä sitten lisää huomenna.

Soila