Toinen päivä valmennuksissa alkoi kello 7 hevosten aamuruokinnalla. Kauaa emme ehtineet hevosten rouskuttelua kuunnella, sillä Heidi ja Matti olivat aamun ensimmäinen valjakko klo 8 ja me ponien kanssa heti perään.

Tänään ajo sujui hieman paremmin kuin eilen. Kankikuolain tuntu sopivan Iidalle, poni oli paljon paremman tuntuinen kuin nivelellä. Poni kulki kauniisti kuin prinsessa ;) Varustehankintalistaan lisätään siis kankikuolain (tänään lainakuolaimen kanssa liikenteessä), molemmille poneille. Myös Nikolle päätettiin kokeilla kankea. Temponvaihteluiden ja ympyröillä pyörimisen lisäksi tänään tehtiin hieman kiemurauraa kootussa ravissa ja temponlisäyksiä. Tosin meidän koottu ravi taitaa vielä olla enemmänkin mummoravia ja lisäykset kipitystä. Mutta harjoitus tekee mestarin, toivottavasti. Valmennukset olivat kaiken kaikkiaan jälleen oikein antoisia ja taas saatiin kotiläksyjä treenattavaksi.

Soila

Tänään ja huomenna on siis valjakkoajon aluevalmennukset Ypäjällä. Valmennuksiin osallistuu Marko ja Coen, Heidi Matilla ja Nelsonilla sekä minä poneilla. Tällä kertaa mukana on melko vähän hoitajia. Heidiä on avustamassa Inkku ja Coenhan ei pääse pois Urjalasta ilman Meritaa. Me yritetään ponien kanssa pärjätä keskenämme. Ajamisen lisäksi Heidi on myös valmentajan roolissa. Toisena valmentajana toimii Ben Simonsén.

Tällä kertaa hevoset majoittuvat ”pömpelissä”, joka on ympyrän muotoinen ja sen vuoksi melko mielenkiitoinen. Ponit majoittuvat aina kisa- ja valmennusreissuilla samassa karsinassa. Jos ne laittaisi erikseen, olisi huudon määrä suunnaton. Ponit ovat siis melkoisen riippuvaisia toistensa seurasta. Toisaalta karsinasta kuuluu ajoittain melkoista kitinää, kun poneille tulee riitaa viimeisestä heinänkorresta.

Supervaunut pääsivät tänään ensimmäiseen kunnolliseen testiajoon valmennustunnilla. Kyllä ne vaan edelleen on aika mukavat ;) Tosin sekä vaunut että valjaat vaativat vielä vähän hienosäätöä. Itse ajo Toffeella ja Jääpalalla (Benin antamat uudet lempinimet) sujui hieman vaihtelevasti. Kuski ei ehkä itse ollut tänään terävimmillään ja huomiseksi jäi paljon parantamisen varaa. Treenasimme samoja asioita, joita on harjoiteltu aiemmissakin valmennuksissa eli temponvaihteluita ja ympyröitä. Lisäksi kuskin pitäisi saada kätensä pysymään paikoillaan eikä heittää ohjia pois. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta käytännön toteutus on sitten eri juttu.

Illalla kävimme läpi päivän tapahtumia. Perehdyimme myös tulevan kauden muutoksiin sääntöjen osalta. Kuten päivitysajasta voi päätellä, venyi ilta taas tavalliseen tapaan melko myöhäiseksi.

Huomenna on luvassa kouluohjelman osien treenausta. Testausvuorossa on myös kankikuolain Iida-ponille.

~~LINKBACK~~

Huomenna lähtee lasti shettiksiä ja friisejä kohti Ypäjää. Paikalle pääsyy vaatii melkoisia operaatioita, kun hevosten lisäksi täytyy paikalle saada vaunut, valjaat, ruuat, kuskit ja groomit sekä sekalainen määrä kaikenlaista tarpeellista ja ehkä vähän tarpeetontakin. Onneksi organisaatiomme alkaa olla jo melkoisen kokenut logistiikan suhteen, joten eiköhän kaikki tarvittava ole jälleen ajoissa paikalla.

Sitä ennen oli vuorossa operaatio puunaus ja pakkaus. Koska kyseessä on ”vaan” valmennukset eikä kilpailut, ei valjaiden kiillottamiseen mennyt koko päivää, vaan pelkkä iltapäivä oli riittävä. Kuten tavallista, perustimme tallin käytävälle juorukerhon ja siinä sivussa tuli myös valjaat pestyä. Nyt on taas vertailtu erilaisten puhdistusaineiden puhdistavat ominaisuudet ja niiden antaman kiillon aste. Lisäksi päätin hankkia puhdistusvälineisiin hammasharjan, jolla saisi hinkattua myös ompeleiden saumat. Parivaljakolla ajamisen ehdottomasti huonoin puoli on se, että varusteita on tuplasti. Kun on vihdoin ja viimein saanut ensimmäiset pestyä, on jäljellä vielä toiset.

Kun valjaat saatiin kuntoon, oli vuorossa muut varusteet. Jotta kaikki tarpeellinen saadaan mahtumaan mukaan, on suoritettava laskutoimituksia tarvittavan heinän ja muiden rehujen määrän suhteen. Ylimääräisiä on turha raahata paikalle. Myös eväiden loppuminen on melko ikävää (koettu sekin). Sitten tehdään tiedusteluja tallipaikan suhteen, eli onko lähistöllä loimien kuivaushuonetta vai ei, tarvitaanko lisäloimia jos märkiä ei saada kuivattua. Onneksi päässämme on kartta Ypäjän talleista ja niiden kuivaushuoneista. Tavaramäärän minimoimisessa auttaa myös tuplavarustuksen eliminointi. ”Ota sä satulasaippua, niin mä otan jakoavaimen.”

Kaikki tarvittava (ja tarpeeton) on nyt onnellisesti pakattu. Huomenna pitääkin vain muistaa ottaa kyytiin myös ne hevoset.

Soila

~~LINKBACK~~