blog:03.05.2010-3.5._kohti_aeaeretoentae_ja_sen_yli

3.5. Kohti ääretöntä ja sen yli

Valjakkoajontäyteinen vappu Ypäjällä on onnellisesti ohitse.

Hevoset matkasivat Ypäjälle jo perjantaina ja kaikki pääsivät paikan päällä kunnon puunaukseen ja pesuun. Iida saatiin kuin saatiinkin valkaistua villin violetilla shampoolla. Kaija pesi Nikon hyvin perusteellisesti ja poni nautti huuli pitkänä. Tosin Niko kuivui kokonaan vasta sunnuntaina, ponilla on sen verran paksu karva… Hevosten lisäksi myös valjaat ja vaunut kiillotettiin kirjaimellisesti hammasharjan avustuksella.

Ponit starttasivat Hessi-poppoosta ensimmäisinä. Ennen starttia kuki kävi tutustumassa tarkkuusrataan ja sillä välin groomi letitti poneja kisakuntoon. Ensimmäiseksi vuorossa oli valjakkotarkastus, jossa vapun kunniaksi valitut ylioppilaslakkimme herättivät ansaittua huomiota. Valjakkotarkastuksesta matka jatkui verryttelyn kautta kouluradalle. Kuskissa ja poneissa oli hiukan toivomisen varaa, mutta jostain kumman syystä suoritus miellytti tuomareita ja se palkittiin sinivalkoisella ruusukkeella sekä uusilla karvanopilla. Tuomari oli huomannut, että vanhat ovat hieman reissussa ränsistyneet. Tarkkuudessa ponit paransivat suoritustaan loppua kohden ja olen rataan hyvin tyytyväinen vaikkei se sijoituksille riittänytkään. Pääasia on se, että pallot pysyivät paikoillaan eikä virhepisteitä kertynyt enempää. Kahden osakokeen jälkeen olimme ponien kanssa siis johdossa.

Myös muut meidän hevosista suoriutuivat omasta osuudestaan hyvin. Vahto ja Jeviiri nappasivat ruusukkeet tarkkuudessa. UrHulaisten panosta täydensi Minna ja Love-poni tarkkuuden toisella sijalla.

Lauantai-iltapäivä kului maratonesteisiin tutustumisen merkeissä. Harmikseni oli yksi Ypäjän lempiesteistäni jätetty pois meidän luokasta. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, että tällä kertaa ei ollut pakko pulahtaa vesiesteeseen uimaan, sillä vettä oli PALJON. Ponit olisivat tainneet tarvita kellukkeita.

Sunnuntain maraton ajettiin melko koleassa säässä. Kuski ja groomi pukivat pari kerrosta paitoja ja ponien jalat paketoitiin suojien ja uuden loistavan teipin avulla. Putseissa alkaa pikku hiljaa näkyä maratonien määrä, reikiä löytyy jokaisesta. Ei siis ollenkaan turhat kapistukset. Ponit eivät oikeastaan itse tallo omille jaloilleen, mutta sisäpuolen jalat saavat osumia kaverin jaloista. Suojien ansiosta ei poneissa ole koskaan ollut naarmuakaan. Vaunuihin oli jo aiemmin vaihdettu penkkien tilalle kahvat, lisätty groomille tilaa perälevyn avulla, teipattu nuotit matkaan (joita tehtiin yli puolen yötä) sekä puukko ja varapiiska kiinnitetty käden ulottuville. Viime hetkellä muistettiin matkaan ottaa myös terveyskortit. Maratonin taktiikka oli selvä, kohti ääretöntä ja sen yli.

A-osuus sujui ongelmitta enimmäisajan puitteissa. Käyntiosuus oli jälleen yhtä tuskainen kuin ennekin ja saavuimme maaliin vain viisi sekuntia ennen maksimiaikaa. D-osuus on aina ollut mielestäni maratonin rankin. E-osuudella ensimmäinen este oli koivikko, joka sujui suunnitelmien mukaan. Ruokintapaikkaesteellä poikkesin hieman suunnitellusta reitistä ohjaustehostimen hitauden vuoksi. Mutteriesteellä oli yksi pahaksi tiedetty paikka, mutta siitäkin selvittiin kunnialla eikä tällä kertaa edes tarttunut mukaan keltaista maalia (valjaissa näkyy edelleen muisto viime vuodelta). Vesiesteen ponit suorittivat loistavasti. Vedessä emme siis käyneet, mutta ponit olisivat suunnanneet suin päin jorpakkoon jos vain olisin ne sinne ohjannut. Parannusta viime vuodesta, jolloin lähes putosimme banketilta ponien väistäessä vettä. Tällä esteellä Kaija sai roikkua kunnolla pitääkseen vaunut pystyssä, sen verran kaltevia tasoja osui matkan varrelle. Viimeisenä esteenä oli Rautian mökki, joka meni sekin erinomaisesti ja suunnitellusta poikennut ajolinja taisi olla loppujen lopuksi parempi vaihtoehto kuin etukäteen mietitty.

Maratonilla kävimme tiukan taistelun Minnan ja Loven kanssa ja hävisimme heille vain 0,13 virhepistettä. Niukasta tappiosta huolimatta maraton oli loistava ja varmisti meille kokonaiskisan voiton. Voiton myötä Kaija joutuu lunastamaan lupauksena Niko-ponille. Tämä lupaus siivitti lentäjän pojan ennennäkemättömään liitoon. Nyt kun ponien kunto on testattu helpossa luokassa, on seuraavaksi vuorossa haasteellisempi koitos. Valmentajalta kävi käsky, että mopoluokkia ei sitten enää ajeta.

Vahto ei päässyt jalkavaivan vuoksi starttaamaan maratonille, mutta Vahdon poika Jeviiri nappasi ensimmäisen kansallisen maratonvoiton. Heidi ja Jevi olivat myös kokonaiskisan ykkösiä. Timo jatkoi kolmossijojen sarjaa maratonilla. Kaiken kaikkiaan melko mukava kauden avaus. Tästä on hyvä jatkaa.

Tanskanmaalla on myös sujunut hyvin. Merita pysyi kyydissä maratonillakin ja Markon ja Coenin lopullinen sijoitus kokonaiskisassa oli toiseksi parhaana suomalaisena 13.

Sitten pakolliset Vilppu-varsan kuulumiset. Neiti on keksinyt jälleen uusia harrastuksia. Talvella tehtiin ahkerasti metsän raivausta, keväällä on vuorossa olleet maansiirtopuuhat. Tarhaan on ilmestynyt puoli metriä kanttiinsa oleva monttu, tietysti aitatolpan viereen. Vapun uutuutena on vesileikit. Vesiastian kaataja selviää katsomalla kummalla tytöistä on märät jalat. Kas kummaa, kun se on pikku-Vilppu, joka on aina käynyt jalkapesulla. Eikös sitä niin sanota, että lapsi on terve kun se leikkii…

Mikäli jollakulla löytyy kuvia Ypäjän kisoista, varsinkin maratonilla, niin ponikuski ja sen sopivan kokoinen groomi näkisivät niitä mielellään.

Soila

~~LINKBACK~~



Keskustelu

Kirjoita kommenttisi:
R L Z A O
 
blog/03.05.2010-3.5._kohti_aeaeretoentae_ja_sen_yli.txt · Viimeksi muutettu: 06/05/14 15:32:20 (ulkoinen muokkaus)