Lauri, Sipoosta, 13v., koululainen

Hessin Lilli eli ”Pulla”, 5v., melkein shettistamma, Asuu meillä kotona omassa tallissa kavereina shettis Fanni. Pulla on perinyt isän puolelta vauhdikasta kuninkaalista sukua ja emä puolelta tarmokasta tilastoa ja oppinut pienenä pihatossa pitämään puoliaan. Tulevaisuuden suunnitelmissa on voittaa paljon kisoja.

Herään aamulla, menen kouluun, syön pahaa kouluruokaa ja tulen kotiin. Sitten liikutan Pullan, menen lätkätreeneihin ja nukkumaan. Näin minun normi päivä.

Täysii vaan ja maalissa katotaan tulostaululta, miten meni.

Ihan hyvä idea

Heidi Sinda, Urjala 70-luvun alkupuolella syntynyt hevostalousyrittäjä Hessi-tallin perustajaomistaja

Pikku-Epeli
Alkueläin, nimitys johtuen alkuperäisroduille ominaisista viiksistä ikä 5.
Minulla on kaksi omistajaa
Eva Sandbäck-Pajunoja, toinen omistaja, kotipaikka Tampere, ammatti; Suomen Ratsastajainliiton aluesihteeri

Kirsi Visakoivu, takapään omistaja, kotipaikka Tampere. ammatti: yrittäjä

Kotitalli vaihtuu valmennuksien mukaan. Päätalli taitaa olla Pinsiössä Minttu Linjamäen luona. Kavereita ovat sitten kaikki tallin hevoset. Jos Epeli on yksin tarhassa, niin ei hätää, kohta se löytää kaverin toisesta tarhasta. Kävelee vain aitojen läpi.

Epeli on lasten tuttu. Siitä on kirjoitettu syntymästä lähtien Pikku-Epelin reissuvihkoa Hevoshullu -lehteen. Reissuvihko käsittelee Epelin hassutteluja ja sitten tärkeää asiaa valmennuksista, koulutuksista, rokotuksista… Tulevaisuudessa Epelistä tulee viisas. Se taitaa valjakkoajon, kenttä-, este- ja kouluratsastuksen. Ja se on omistajiensa turvallinen kaveri.

Epeliä liikutetaan noin viisi kertaa viikossa. Yksi oikein kunnon hiki,pari vähän vähemmän hikeen ja muuten sitten pyritään järjestämään vaihtelevaa liikutusta.

Taktiikan hoitaa Epelin kuski Heidi Sinda. Mennään tarkasti pudottamatta palloja, tai tämä on siis tarkoitus, pyritään hyvään ja tasapainoiseen suoritukseen.

Hyvä kisa nuorelle hevoselle ja ennen kaikkea tarkoitushan on saada nuoria kuskeja kiinnostumaan lajista turvallisesti.

Olen Margit Ranta, ”melkein perheenäiti” Vantaalta. Melkein perheenäiti minun kohdalla tarkoittaa, että on mies ja lapset, mutta ruokaa en osaa tehdä enkä oikein osaa siivotakaan. Ikää olen lakanut laskemasta aikapäiviä sitten, mutta olen syntynyt 1969. Ammatiltani olen paatunut virkamies (talousasiantuntija nimikkeellä) Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa.

Poneja minulla on Hessi-tallilla kaksi, mutta Keikakunkkuparissa ei niistä ole kumpikaan. Olen siis liikkeellä lainaponeilla: Nikolai ”Niko”, 12v, on Heidi Sindan ja Kotimäen Fantacyn ”Fannin”, 6v, omistaa Leena Vähä-Erkkilä. Näistä poneista Niko on minulle tutumpi, koska olen käynyt Nikolla ja Hessi-Iidalla aluevalmennusksissa ja viime syksynä kahdessa seuratarkkuuskisassa. Fanni onkin tuoreempi tuttavuus. Ajoin sillä ylipäätänsä ensimmäisen kerran ja Nikon parina vain kaksi kertaa ennen kisoja. Siihen nähden olen tosi tyytyväinen tulokseen. Ponit olivat hirmu hyviä ja tiesivät kyllä mitä oltiin tekemässä. Tokihan nämä ponit ovat myös Hämeen aluemestarit 2010, kuskina ja groomina omistajakaksikko Heidi ja Leena.

Toivottavasti pääsen seuraavaan kunkkuun myös omalla ponillani Riinalla.

Arki sujuu Vantaalla ilman poneja. Olemme käyneet muutaman kerran ajamassa Fannilla, joka asuu lähellä Sipoossa. Tosin silloin en ole kyllä itse päässyt puikkoihin, vaan tyttäreni Hanna on käyttänyt Fannia oman Uljas-ponin korvikkeena. Viikonloppuisin sen sijaan tapahtuu aina ja paljon. Vietämme pe-su Urjalassa poneilemassa; käymme maastoilemassa ja talutustapahtumissa, ajamme vesiä poneilla, käymme katsomassa valmennuksia ja ajamme erilaisilla yksiköillä, pareilla ja jopa 4-valjakolla (Heidi ajaa minä olen hengessä mukana). Apinan raivolla emme kuitenkaan ole tekemässä, sillä tämän harrastamisen pitää olla hauskaa ja tästä pitää voida nauttia.

Ponien asenne ”Pitele naruista, maisemat vaihtuu” on loistava ja ratkaisee paljon.

Sarja on mielestäni aivan älyttömän hyvä. Selvästi tämmöiselle sarjalle on tarve, koska lähtöjä oli varsin huikea määrä. Minulle, joka olen vielä alkumetreillä tämän harrastuksen parissa, nämä ovat loistava paikka oppia ja saada kokemuksia. Näen myös hyödyllisenä sen, että minun ei tarvitse tarvitse aloittaa ”löysät pois” meiningillä kisoissa, jossa on kaikki osiot ja paljon uusia asioita. Keilakunkun rinnalle voisi viritellä vaikka Koulukunkun, niin pääsisi vielä ajelemaan kouluratoja kisatunnelmissa.

Olen Jarmo Tauriainen, 39 vuotias yrittäjä ja asustelen Pornaisissa.

Hevoseni on 5-vuotias arabo-friisi tamma nimeltään Dark Ulkje. Ulkje (kavereiden kesken Uma) asustelee 7 hevosen kotitallissani Pornaisissa. Uman kavereina tallissamme asustaa 7-vuotias arabiruuna, sekä kolme Uman 6-vuotiasta velipuolta (kaksi niistä on minun). Uma on syntynyt Hollannissa, ostin sen 2009 syksyllä kun se oli 3-vuotias. Tamman rohkeus teki suuren vaikutuksenkun kävin katsomassa sitä ja muita samanikäisiä hevosia. Ratsastus ja ajaminen on Uman pääsääntöinen työ, tammalta löytyy luonnetta ja on erittäin halukas tekemään töitä! Tulevaisuuden suunnitelmissa on tarkoitus edetä rauhallisesti, kun on nuori ja herkkä hevonen kyseessä, kaikki hyvä aikanaan! Tämän vuoden aikana on tarkoitus treenata mahdollisimman monipuolisesti kotioloissa, sekä käydä kyläilemässä vierailla talleilla ja totutella suurempiin hälinöihin, mitä kotitallilla ei pahemmin ole. Tänä vuonnaolisi tarkoitus hakea kokemusta myös jostain tämän kauden kilpailuista.

Töistä tultuani ajan 1-3 hevosta, osa hevosista menee ratsastukseen. Osan päivistä treenailen kentällä koulukiemuroita harjoitellen, toisina päivinä ajelen maastossa.

Eteenpäin pyrkivällä hevosella ja hyvällä tuntumalla suuhun pärjää ihan mukavasti.

Minusta on hienoa, että Heidi on järjestänyt keilakunkun. Koska se on hyvää harjoitusta ainakin minun hevosilleni (kuten varmasti monelle muullekin) ei niinkään kilpailumielessä ja rusetin kiilto silmissä, vaan hevoseni tottuvat suureen määrään hevosia ja muuhun hälinään, mitä pienellä kotitallilla ei tapahdu. Hevoseni ovat vielä nuoria, ne kerkiävät kilpailemaan sijoituksista vielä ties kuinka monta vuotta, tämän hetken tavoite on vain saada nuorukaisille hyviä kokemuksia kilpailu tilanteista ja kasvattaa kokemusta.

Otto Vainio, Helsingistä Sipoon kautta Orimattilaan muuttanut 45-vuotias IT-konttorirotta.

Minteli (Peppi), 12v, suomenhevonen, joka asuu meillä kotona Orimattilassa. Pepin paras kaveri on 21v suomenhevosruuna Raston Poika (Rasse). Tarvittaessa kaveriksi kelpaa myös puoliveli Hessin Virne.

Peppi on oma kasvatti. Isä on Vahto ja emänisä Vekseli.

Töita kotikonttorilla ja pihapiirissä. Liian vähän ajoa hevosilla.

Riskillä haettua nopeata nollaa. Nyt täytyy myöntää, että ”kiekko pomppi” oikeaan suuntaan. Olisi voinut tulla myös 2-3 pudotusta, mutta nyt vaan meni näin päin.

Mielestäni on hyvä, että pääsee harjoittelemaan tarkkuuskoetta enemmän. Tarkkuuden merkitys kokonaiskilpailussa on viimevuosina kasvanut ja enää se ei ole vain päätöspäivän välttämätön suoritus, jossa voi vain huonontaa sijoitustaan. Lisäksi mielestäni on hienoa, että voi ajaa kahdessa luokassa saman radan. Näin pääsee myös kokeilemaan, onko mahdollisilla hienosäädöillä vaikutusta suoritukseen.

Olen Päivi Valtonen, Uudenkaupungin ja Turun väliä suhaileva 23-vuotias yrittävä opiskelija. Opiskelen Turun Yliopistolla pääaineena matematiikka, mutta suurin osa ajastani menee hevosten ja koirien parissa, joko vapaa-ajalla tai oman toiminimen Hekohoidon puitteissa. Hekohoito tarjoaa pääasiassa hevos- ja koirahierontaa. Aikaa kuluttaa myös oma kantavana shettistamma sekä kotona kaksi terrieriä.

Zephyr Woods Russian Twister eli kotoisammin Tarmo on 10-vuotias amerikan miniatyyrihevosori. Se asustaa Uudessakaupungissa omistajansa Anu Taipaleen kotitallilla oman tammalaumansa ja varsojen kanssa. Tarmo on menestynyt erittäin hyvin minien omissa näyttelyissä sekä ajoluokissa niin Amerikassa kuin Euroopassakin. Nyt tarkoituksena on aloittaa valjakkoura ja hienosti se on lähtenytkin käyntiin. Kesällä on tarkoitus kilpailla aluevaljakkokisoja ja Euroopassa minien ajoluokkia. Tarmo toimii myös jalostusorina ja toivottaakin kaikki pikkutammat tervetulleiksi vierailulle.

Rutiineja ei oikeastaan ole, koska kaikki päivät ovat niin erilaisia. Kaikki päivät ovat jonkin sortin kooste hevostelusta, yleensä niiden ajamisesta, omien koirien hoidosta, hieronnoista, kavereista ja opiskelusta. Nimenomaan tässä järjestyksessä.

Varmasti ja tarkasti, mutta reippaasti näytetään kaikille muille mihin pienestä, mutta pippurisesta koirankokoisesta ponista on.

Hyvä sarja ja helpottaa aloittelevien kuskien ja hevosten tutustumista valjakon saloihin. Todella hyvä idea varsinkin junnu- ja parisarja, jotta saataisiin näiden kategorioiden edustajia enemmän kilpailemaan.